Rakenneultrassa oli oikein erikoislääkäri tutkimusta tekemässä.

Hän ultrasi hyvin tarkkaan ja useasti tulikin pelko, että jokin on vialla, kun hän katsoi tarkkaan jotain kohtaa, eikä ensin puhunut mitään. Helpotus oli suuri, kun kaikki rakenteet näytti kumminkin olevan kunnossa !!!

Minä jo ihmettelin, että eikö Joona ollenkaan kysy sukupuolta (mä en sitä koskaan kehtaa kysyä !), mutta onneksi avasi sanaisen arkkunsa juuri, kun lääkäri oli lopettamassa ultrausta ja kysyi näkyykö kumpi tulee. Lääkäri aloitti ultrauksen uudelleen, mutta oli kuulemma vaikea saada selvää.. Sanoi kumminkin, että hänen mielestään vauva näyttää enemmän tytöltä kuin pojalta, mutta tieto ei ole ollenkaan varmaa. En kuulemma saa vielä maalata huonetta vaaleanpunaiseksi ! ;) Minulle tieto kuitenkin riitti.. itselläni on ollut jo pitkän aikaa ihan tyttö olo. Raskaus on ollut erilainen kuin pojilla, ei ole ollut ollenkaan niin pahaaoloa ja muutenkin olen ollut paljon herkempi. Aina aikaisemmin olen ihmetellyt, kun on sanottu, että raskaanaolevat saavat itkukohtauksia ihan pienestäkin asiasta, mutta tällä kertaa voin allekirjoittaa sen !

Joten aion nyt "elää" ja ostella sen mukaan, että tyttö sieltä on tulossa.. Jos vauva onkin poika, niin sitten on.. säästän tyttöjen hepeneet sitten seuraavalle. ;) Nyt on ensimmäisenä työn alla vaaleanpunaiset hahtuvavaippahousut ! <3

Matias kyllä kovasti väittää, että vauva on poika. Sanoo, että "musta tulee mun pikkuveljen isoveli". Ultran jälkeen sanoin Matulle, että lääkäri kertoi, että vauva olisi tyttö. Matu mietti hetken ja sanoi sitten, "äitin mahassa on tyttövauva ja isin mahassa on poikavauva". :))