Voi, juku... Kun on ollu viis päivää imettämättä ja sitten saa vauvan rinnalle imemään niin se on kuulkaa aika mahtavaa !!!! Muutenkin Rasmus oli niin ihana, kun tummilla silmillään mua tänään killisteli vakavana. Jotenkin tuli tunne, että tunnisti äidin. Huoneessa olleelle lääkärillekin nousi kyyneleet silmiin, kun todisti meiän jälleennäkemistä. Rasmus vielä jotenkin ihanasti örisi samalla, kun mua tuijotteli. Siis aivan mahottoman ihanaa !!! 
Ja mä jo pelkäsin, että osaako Rasmus enää edes imeä tissiä.. oli kuitenkin taas kuin vanha tekijä..! Ja pelkäsin sitäkin, että tuleeko multa enää maitoa, kun käsipumpulla ei oo enää irronnu, ja oon parina yönäkin laistanu pumppailusta. Mutta niin vaan poju vetäs 50mg !!! Kun tuttipullosta jaksanu syödä vaan jotain 30ml... Ja tossa äsken, kun pumppasin taas käsin, niin jopa irtos silläkin ! Heti autto, kun Rasmus pari kertaa tilas maitoa.
Epilepsiaosaston lääkäri tuli heti mua tapaamaan tänään ja sano, että Rasmuksen isot kohtaukset saatto johtua ihan siitä, kun sen yhen lääkkeen lääkeainepitosuus laski ja sit yhtäkkiä nousi (kun ne anto isot annokset sitä). Noin pienillä varsinkin, kun se lääkeainepitosuuden tasasena pysyminen on niin tärkeetä. Tuntu, että lääkäritkin toivoo kovasti sitä, että kohtaukset olis vaan hermoston kehittymättömyyttä (se mahdollisuus siis vielä olemassa !). Tuli heti hyvä mieli, kun se oli niin positiivinen !!! Muutenkin on taas paljon parempi mieli, kun Rasmus on lastenlinnassa. Siellä on niin osaava henkilökunta. Tehon lääkärit kun tuntu olevan aika pihalla kaikesta.. no, tietenkin, kun Rasmuksen jutut ei oo niitten alaa.
Huomenna Rasmuksesta otetaan taas EEG, jos olis häiriöt vähentyneet lääkkeiden myötä... Pitäkää peukkuja !!! Mä puolestani tapaan jonkun lastenlinnan psykologin. Eilen kun mietin mitä kaikkia mahollisia sairauksia Rassulla voi olla, olin taas romahtamispisteessä, mutta jotenkin sitä on vaan taas noustu ! Ihmeesti sitä voimaa riittää... Mutta ei silti yhtään haittaa jutella jonkun ammattiauttajan kanssa !
Mä olin illalla koulussa. En olis millään raaskinu jättää Rasmusta sairaalaan, kun pitkästä aikaa sen syliini sain, mutta päätin kuitenkin, että tarviin välillä muuta ajateltavaa. No, arvatkaapa vaan mikä oli koulussa aiheena... Pitkäaikaissairas lapsi perheessä. Niin ironista !!! Tauon aikana puhuin Joonan veljen kanssa puhelimessa ja ope kuuli jotain mitä puhuin ja tuli sit kysymään, et onks kaikki hyvin. Kerroin sille sit meiän tilanteesta ja kun siirryttiin tohon sairas aiheeseen, niin se kysy, et voiko kertoa kaikille meiän tilanteesta. Niinpä sitten yhessä kerrottiin kaikille. Paljoa ei aiheesta keritty sit puhumaan, ens kerralla sit enemmän. Mut me ollaan nyt hyvä esimerkki perhe.. Tunnin jälkeen oli ihana, kun tosi monet tuli toivottamaan vointeja ja tsemppejä... Varsinkin kun en ketään mitenkään tunne, nähny ekan kerran viime viikolla...
Kommentit