Sunnuntaina siis vietettiin kotipäivää, se sai kyllä olla viimeinen laatuaan ! Ajatukset oli koko ajan vain sairaalassa, ja mitä enemmän sitä yritti olla miettimättä, sitä enemmän sitä mietti.. Enkä kotona pystynyt keskittymään mihinkään ! Koko ajan teki mieli soittaa sairaalaan ja kysellä kuulumisia, mutta en kuitenkaan kehdannut häiritä hoitajia työssään. Soitin vain kolmesti !

Maanantaina hoitajat kertoivat Rasmuksen saavan pieniä kohtauksia, joiden aikana suupieli vetää tai naama menee ruttuun. Tai siis ne ei ollut selviä kohtauksia, mutta he kirjasivat ne ylös, varmuuden vuoksi. Tulehdusarvot olivat tippuneet alas, joten Rasmus siirrettiin pois infektio-osastolta osastolle 4, jossa on sydänsairaita lapsia. Siirto sinne sen takia, että siellä oli tehovalvontapaikka vapaana. Siirto oli vain tilapäinen, sillä jo tiistaina hänet sitten siirrettiin lasten linnan puolelle epilepsia osastolle.

Siirto taisikin pikkumiestä piristää, tai sitten se oli mumman ja Netan käynti, sillä hän oli tiistaina virkeänä neljä tuntia ! Tai siis otti välillä vain pieniä nokosia. Aivan mieletöntä ! Olihan hän nukkunut jo viikon verran, että ajateli varmaan, että nyt saa jo riittää. ;) Silmät tapittivat kaikkea ympärillä olevaa uteliaina.

Keskiviikkona isoveli lähti jälleen mukaan sairaalaan. Epilepsiaosasto on Matullekin parempi, sillä siellä on leikkipaikka, johon Matu voi vapaasti mennä leikkimään. Välillä hän katseli Rasmuksen huoneessa lastenohjelmia ja välillä meni leikkimään. Rasmus virkistyi jälleen iltapäivää kohden, mutta ei kuitenkaan ollut niin virkeä kuin edellispäivänä..

Isikin näki ensimmäistä kertaa Rasmuksen silmästä silmään ! (harmi, kun toi Matun piirrustus, tossa taustalla, ei näy kunnolla.. se on meinaa aika hieno !)

Torstaina minua tuli tapaamaan vauvaperhetyöntekijä. Hänen antamassa lapussa lukee: Vauvaperhetyön tavoitteena on tukea ja kannatella vauvan ja vanhemman välistä vuorovaikutusta, antaa tietoa sekä edistää turvallisen kiintymyssuhteen kehittymistä perheissä, joissa vauvalla on esim. jokin kehityksellinen riskitekijä. Yksikössämme on Kiikku-vauvaperhetyöntekijä, joka on tarkoitettu alle 1-vuotiaitten epilepsiaan sairastuneiden vauvojen perheille. 

Tämä vauvaperhetyöntekijä tulisi kuulemma käymään meidän kotona viikoittain, kunhan Rasmus kotiutuisi. Tosi kiva juttu, sillä hän vaikutti tosi asiantuntevalta ja ajan saatossa meille tulisi varmasti paljon kysymyksiä epilepsiasta.