On se jännä, että vaikka Rasmuksen kotiin pääsemistä on odottanu tosi kauheesti, niin sitten kun se hetki on käsillä, niin jännittää kamalasti ! On paniikki sen takia, et jos taas tulee takapakkia ja senkin takia, että osaanko edes hoitaa noin pientä kotioiloissa jne...

Kotona kaikki jännitys kuitenkin kaikkos ja tuntu siltä, että näin kaiken kuuluu ollakin ! Rakkaus pikku ihmistä kohtaan pääsi myös ihan erilailla valloilleen. Ihanaa ! Ei tällästä pystyny sairaalassa ollenkaan kokemaan, kun ympäristö oli niin erilainen. Oon ihan rakastunu !  Haluisin pysäyttää kellot ja jatkaa tätä olotilaa vaikka ikuisesti.

Mä yritän löyhöttää käsiä, jotta tätä ihanaa vauvantuoksua leviäis teiän kaikkien koteihin !