Eilen illalla yhentoista aikaan epilepsiaosaston lääkäri soitti, että Rasmus oli taas illalla alkanu saamaan kohtauksia, vaikka lääkeainepitosuus oli noussut !, ja hänelle oli annettu jotain toista kohtauslääkettä ja sitten pikkunen oli siirretty teho-osastolle, jossa on kunnon valvonnassa. Epilepsiaosastolla kun siihen ei oo mahdollisuutta.
Nyt soitin sinne, niin Rasmus on saanu jotain kohtauslääkettä, joka on saanukin kohtaukset kuriin. Mutta tää on taas tätä, kun hoitajat on vieraita... Hoitaja oli ihmetelly, kun verikokeen otossa Rasmuksen jalat oli alkanu tärisemään ja oli antanu taas kohtauslääkettä... Mutta sellasta jalkojen vapinaa on sillä ollu koko ajan aina kun on vaatteet otettu pois ! Jotenkin on levoton olo nyt, kun se on eri osastolla kuin ennen. Oon ollu paljon rauhallisemmin mielin sillon, kun on se on ollu tutulla osastolla missä on tutut hoitajat ! Mutta onpahan Rasmuksella joku koko ajan vierellä vahtimassa.
Siellä pikkunen kumminkin nyt nukkuu ja on edelleen tietenkin tipassa. Mä pääsen kattomaan vasta puol kahelta. On aika tiukat vierailuajat siellä..
Rasmukselle tehdään taas aamulla uusi EEG:kin, että turhaanhan sinne menisinkin.
Miten paljon ihmisen pitää kestää !?!?? 
Kommentit